Valona yössä

Uusi vuosituhat otettiin Suomessa vastaan kuumailmapallolla lentäen. Olli Luoma kertoo, miten tämä huima ajatus toteutettiin uuden vuoden yönä 2000.

Yölento uudelle vuosituhannelle

Kuumailmapallo on vanhin ihmisen keksimistä toimivista lentolaitteista. Mikäpä näin ollen onkaan parempi tapa ottaa vastaan uusi vuosituhat kuin kuumailmapallolla lentäen. Ainoa suurempi ongelma asiassa on se, että pallolla ei voi turvallisesti laskeutua pimeässä. Tällöin lento on suunniteltava kestäväksi koko yön niin, että laskeutuminen voi tapahtua valoisalla.

JPG, 848x567, 72 dpi   JPG, 846x564, 72 dpi

Lennon valmistelu alkoi alkusyksystä tekemällä paperille suunnitelma siitä, kuinka lento toteutetaan. Lennon kesto tulisi olemaan vähintään yhdeksän tuntia. Miehistöä vaadittaisiin vähintään kaksi henkilöä ja uuden vuoden yöksi pitäisi myös löytää henkilöt seuraamaan palloa autolla. Mukaan lennolle olisi otettava valaisimet mahdollisesti pimeässä tapahtuvaa laskeutumista varten, sekä riittävästi elektroniikkaa yhteydenpitoon lennonjohtoon ja maamiehistöön. Yksinkertaisen suunnitelman jälkeen piti tehdä laskelma kaikkien tarvittavien komponenttien painosta ja selvittää, riittääkö seitsemälle hengelle suunniteltu pallo nostamaan kokonaisuuden ilmaan. Kun tämä oli todettu, tehtiin ILL:lle hakemus suoritettavasta lennosta. Näiden perusteiden lisäksi hakemukseen laitettiin maininta siitä, että lentoonlähtö tapahtuu taajaman ulkopuolelta ilotulitteiden pelossa. Näillä edellytyksillä lupa myöhemmin myös saatiin.

JPG, 846x563, 72 dpi   JPG, 847x563, 72 dpi

Miehistön löytäminen lennolle osoittautui yllättävän helpoksi. Esko Lehtoselta ei tarvinnut kahta kerta kysyä lähteekö hän kakkospilotiksi. Hänen kauttaan löytyi ilman fyysistä väkivaltaa maahenkilöstöä vaimo, isä ja serkku. Heidän lisäkseen omaehtoisesti ilmoittautuivat joukkoon Anita ja Niklas Lehto toteamalla, että on varmasti huonompiakin tapoja vaihtaa vuosituhat.

JPG, 847x563, 72 dpi   JPG, 764x507, 72 dpi

Operaation pallosta muodostui hyvin tekninen laite. Mukaan lennolle päätettiin ottaa GPS-lockeri ja toinen GPS yhdistettynä kannettavaan tietokoneeseen, jossa on rompulla GT-kartasto. Näin lennon etenemistä pystyttiin seuraamaan suoraan kuvaruudulta. Näiden lisäksi trasnsponderi ja kaksi radiota. Laskeutumisvaloiksi otettiin yksi suunnattava, kiinteästi palloon asennettu sumuvalo ja kaksi irrallista käsihalogeenia. Jotta tähän kaikkeen riittäisi virtaa, otettiin lennolle mukaan kaksi 30 ampperitunnin lyijyhyytelöakkua. Beaconiksi korin alapuolelle ripustettiin Tielaitoksen punainen työmaavalo joka toimi omalla akulla.

Lastausharjoituksissa todettiin pallon T-koriin mahtuvan sisälle 12 kaasusäiliötä. Mukaan tarvittavat 450 kiloa kaasua vaati kuitenkin 14 säiliötä ja näin kaksi säiliötä jouduttiin sijoittamaan korin ulkopuolelle. Tämä tarkoitti samalla myös sitä, että lennon aikana miehistön paikat olivat kortilla. Pilotin osastossa tilaa veivät tavanomaisen neljän kaasusäiliön lisäksi transponderi ja akut. Kakkospilotti joutui lennon ajaksi sijoittumaan kaasusäiliöiden päälle matkustajaosastoon. Laskun ajaksi myös kakkospilotti suunniteltiin sijoittumaan lentäjäosastoon.

JPG, 374x567, 72 dpi   JPG, 844x562, 72 dpi

Lentoajaksi suunniteltiin 10 tuntia. Heikollakin tuulella, eli 5 m/s lentokorkeudella se tarkoittaa noin 200 km:n lentomatkaa. Uuden vuoden aattoviikolla palaveroitiin maahenkilöstön kanssa ja kartoitettiin mahdollisia lähtöpaikkoja. Aatoksi oli odotettavissa heikkoa tuulta, joka kääntyy mahdollisesti itään. Lähtöpaikaksi valittiin alustavasti Viitasaari tai Jyväskylä, tuulen voimakkuus huomioiden. Laskelmien mukaan näin vältytään Helsingin lähestymiseen joutuminen. Hämeenlinnasta lähtöpaikalle siirtymiseen päätettiin varata kaikkiaan kuusi tuntia aikaa. Tällöin lähtöpaikalla on vielä kaksi ja puoli tuntia aikaa suorittaa valmistelut päätökseen eikä matkalla tarvitse kiirehtiä. Uuden vuoden aattona sää olikin sitten hiukan muuttunut. Edelleen sää oli lennolle suotuisa, mutta kahden aikaan iltapäivällä ennustettiin tuulen suunnan olevan yön aikana luoteesta. Lähtöpaikka muuttuikin Pohjanmaalle. Puhelinsoitto Lappajärvellä asuvalle Aution Jyrkille ja saimme kutsun lähteä heidän pihapiiristään. Emme olleet lennostamme laajemmalti tiedottaneet etukäteen ja Jyrki, kuumailmapallolentäjä itsekin, kysyi kaksikin kertaa mitä me oikeasti aiomme tehdä

JPG, 844x561, 72 dpi   JPG, 760x504, 72 dpi

Hämeenlinnasta pääsimme suunnitellusti liikkeelle kello kolme ja alkumatkasta sattuneen pienen pyörähdyksen jälkeen rauhallisesti ajaen saavuimme hiukan yhdeksän jälkeen Lappajärvelle. Aution perheen osoittaman vieraanvaraisuuden, aluelennonjohtoon tehtävän lentosuunnitelman ja viimeisen säävarmistuksen jälkeen kello kymmeneltä ryhdyimme tositoimiin. Koriin aluksi valmistelua varten varatut kaksi kaasusäiliötä ja pallon nosto pystyyn. Tämän jälkeen alkoi varsinainen pallon varustaminen. Kumpaankin matkustajaosastoon neljä kaasusäiliötä, pilotin osastoon neljä säiliötä ja korin ulkopuolelle hyvin kiinni kaksi säiliötä. Pilotin osastoon kaksi akkua ja transponderi kiinni. Lehtosen Esko valmisteli muun elektroniikan valmiiksi. Kun kaikki oli valmiina kello lähentelikin jo kahtatoista. Pilotit kyytiin, lento oli valmiina alkamaan.

JPG, 844x562, 72 dpi   JPG, 563x840, 72 dpi

Viisi minuutia ennen vuosituhannen vaihtumista pallo kohosi Lappajärven taivaalle. Lyhyen nousun jälkeen pallo muistutti pilotille, että kyseessä on mittarilento. Ilmeisesti lähdön hurmoksessa jäi pari polttoa väliin ja pallo lähti laskuun. Voimakkaalla poltolla tilanne korjaantui ja noustiin lentokorkeuteen. Toista muistutusta ei lennolla tarvittu. Lähdön jälkeen pallo suuntasi Lappajärven päälle. Se olikin upea paikka katsella rannoilta ammuttavia ilotulituksia. Korkeutta pidettiin runsaat kolmesataa metriä, varmuuden vuoksi. Kun kaikki laitteet oli tarkastettu, kaivoi Esko esille alkoholittoman kuohuviinipullon ja kaksi lasia. Olotilaa ei voi sanoin kuvata, kun kuumailmapallon korissa, noin neljänsadan metrin korkeudessa kilistimme laseja ja toivotimme toisillemme hyvää Uutta Vuosituhatta. Olimme autolla ajaessa filosofoineet rikkaudesta ja nyt totesimme tämän olevan rikkautta jota ei rahalla saa, se pitää itse tehdä.

Esko viritti kannettavan tietokoneensa ja pääsimme suoraan kuvaruudulta seuraamaan lennon edistymistä. Jouduimme heti toteamaan, ettei tällä lennolla tulla tekemään matkaennätystä. Matkanopeutemme oli noin 10 kilometriä tunnissa. Lentosuunta oli etelä-kaakkoon. Rauhallisesti lipuessamme näkyivät allamme lepäävän Pohjanmaan valaistut pihat, siellä täällä yksittäiset autot etenivät teillä. Jostain syystä lähes kaikki alapuolellamme ajaneet autot pysähtyivät ilman maassa olevaa näkyvää syytä.

JPG, 560x840, 72 dpi   JPG, 867x564, 72 dpi

Melko pian totesimme varustuksessamme myös puutteen. Meiltä puuttui näkyville asetettava valaistu kompassi. GPS:stä kyllä selvästi näki lentosuuntamme, mutta pallon aina silloin tällöin pyöriessä oli konkreettinen lentosuunta todella vaikea havainnoida. Selkeimmin tämä tuli esille Kuortaneen yläpuolella. Kumpikin pilotti tähysti tarkkaan "menosuuntaan", kunnes Esko havaitsi takanamme, turvallisesti kyllä alapuolella olevan maston, joka lähestyi. Me kumpikin tähystimme väärään suuntaan. Toinen havainto oli se, että vaikka meillä oli hyvät laskeutumisvalot, laskeutuminen pimeällä olisi hankalaa. Valaisimemme näytti hyvin maahan saakka korkealtakin, mutta poltettaessa pilotilta katosi näkymä pimeyteen polttimen liekin valaistessa. Kakkospilotilla säilyi pimeänäkökyky suhteellisen hyvin. Ainoa turvallinen laskeutumispaikka olisi suuri järvi, jos vain jää kestäisi. Lennon hauskoihin yksityiskohtiin kuuluu kummankin pilotin tähystäminen alas ja maassa pystytetyn komean valaistun punaisen teltan ihaileminen. Todellisuudessa teltta oli kolme metriä korin alapuolelle ripustettu beaconimme.

JPG, 856x567, 72 dpi   JPG, 374x561, 72 dpi

Matkanopeutemme oli hyvin hidas ja aamuyöstä se hiipui kokonaan. Hetken ajan olimme paikallamme kunnes lähdimme jälkeen liikkeelle ja nyt lähes suoraan länteen. Lentoreittimme alkoi muodostua J-kirjaimen muotoiseksi. Tämä tarkoitti sitä, että lähtöpisteemme ja tulevan laskupaikan välinen etäisyys jäisi todella lyhyeksi huomioiden lentoaikamme. Taivas yllämme oli ollut pilvessä alkumatkasta. Viiden kuuden välillä Esko väitti nähneensä ensimmäiset tähdet. Kuuden aikaan yläpuolellemme avautuikin tähtikirkas taivas ja puolikuu antoi valoa ihan maahan saakka. Kahdeksalta taivaanranta alkoi lupaavasti kirkastua ja aloimme jo selkeästi nähdä lentosuuntamme. Puoli yhdeksältä pystyimme lentämään visuaalissa ja yölentomme oli ohi. Tällöin olimme myös pitkällä finaalilla Rengonharjun kentälle, matkaa kuitenkin vielä lähes 15 kilometriä.

JPG, 854x567, 72 dpi   JPG, 846x562, 72 dpi

Ennen Seinäjokea eteemme tulivat sopivat aukeat, johon ryhdyimme tekemään laskua. Päätös tehtiin suhteellisen nopeasti ja Eskolle tuli kiire pakata tietokone ja muu elektroniikka laskua varten. Valmistellessamme lentoa totesimme, että meillä pitäisi olla laskeutumista varten tarkastuslista, jossa on vain yksi asia; nosta kaikki korin alapuolella roikkuvat tavarat ylös. Tämä lista meiltä puuttui, onneksi mitään ei laskussa jäänyt korin alle. Lasku onnistuttiin tekemään noin 50 metrin päähän tiestä, mikä oli suuri helpotus suurehkon kalustomäärän peräkärryihin saamiseksi. Maahenkilöstömme löysi meidät nopeasti, kiitos GPS:n. Autojen mukana saapui paikalle myös aitoa Shampanjaa ja näin pääsimme koko ryhmällä kilistämään Uutta Vuosituhatta.

Kun seuraavan kerran kysytään, ketkä olivat ensimmäiset kuumailmapallolentäjät Euroopassa, on syytä tarkentaa, tarkoitetaanko kysymyksessä tätä vai edellistä vuosituhatta.

Lennon tiedot

Yksityiskohdat lennosta on tallennettu Pallonetin arkistoon merkittävistä lennoista.
» Lennon tiedot