Toteutunut haave

Sunnuntaina 20. huhtikuuta 1997 toteutui vihdoin monen alan harrastajan mielessä pyörinyt ajatus ylittää Suomenlahti kuumailmapallolla. Lentoonlähtö tapahtui rannikolta kello 12.30 Sipoon Östersundomista. Lasku tehtiin 3 tuntia 39 minuuttia myöhemmin Viron rannikon tuntumaan 21 km Tallinnasta itään. Lentomatkaa kertyi 90 km. Jan Fröjdman kertoo, miten lento valmisteltiin ja suoritettiin.

Suomenlahden yli kuumailmapallolla

Jan Fröjdman toimi lennon pilottina ja Timo Sulin-Saaristo miehistönä. Molemmat kuuluvat Planmeca Aviation Club -ilmailukerhoon. Lento suoritettiin 3M/SCOTCH-logoisella kuumailmapallolla, joka oli tyyppiä Thunder & Colt 77A. Pallon koko oli 2200 m³.

Vaikka Suomessa on harrastettu tehdasvalmisteisilla kuumailmapalloilla 1980-luvun alusta alkaen, lennettiin Viroon vasta nyt. Ehkä epäily tuulensuunnan pysyvyydestä noin neljän tunnin pituisella lennolla ei ole houkutellut matkalle? Kuumailmapallo liikkuu nimittäin tarkalleen sinne minne tuuli sen kuljettaa. Ja ehkä tuulen piiskaama laaja meri on liiankin paljon kunnioitusta herättävä?

Kesäaikaan ei kuumailmapallolla pysty lentämään keskellä päivää vaarallisten termiikkien takia. Myös merituuli ja heikot perustuulet hankaloittavat ylityksen kesällä. Talvella puolestaan on vaikeata luoda sitä oikeata ylitysfiilistä, koska meri on jään peitossa. Siksi lento on suoritettava syksyllä tai keväällä kun tuulee riittävän voimakkaasti pohjoisesta. Syksy on varmaankin turvallisinta aikaa, koska meri on silloin lämmin. Me lensimme keväällä lähinnä siksi, että halusimme jo pitkään suunnitellun lennon pois päiväjärjestyksestä ja koska sopivaa lentopäivää ei edellisenä syksynä osunut kohdalle.

JPG, 897x591, 300 dpi

Suomesta Viroon vai Virosta Suomeen?

Aivan alkuvaiheessa minulla oli selvä mielipide siitä, että lento pitää suorittaa Suomesta Viroon eikä päinvastaiseen suuntaan. Siihen löytyy monia syitä. Jos kuumailmapallolla aikoo lentää Virosta Suomeen on oltava varma sopivasta lentokelistä edellisenä päivänä, koska kaluston siirtäminen Viroon vie aikaa. Toiseksi kelit ovat etelätuulilla sekä syksyllä että kevättalvella lähes aina kosteita verrattuna kuiviin pohjoistuuliin. Kolmanneksi aktiiviset vaara-alueet ja rajoitusalueet Suomen puolella peittävät suuren osan rannikostamme. Ne ovat vaikeasti ohitettavia, koska tuulen suunta voi lennon aikana odottamatta muuttua.

Esivalmistelut

Anoin ensimmäisen kerran Ilmailulaitokselta lupaa ylittää Viron ja Suomen välisen valtakuntarajan pari vuotta ennen toteutunutta lentoa. Kaksi kertaa meillä oli noin 3-4 kuukauden lupa voimassa. Vuonna 1997 anoin luvan koko vuodeksi.

Koska lento ei tapahtunut rutiininomaisesti Malmilta Tallinnaan määrättyjä lentoreittiä pitkin tarvittiin erikoislupa. Suomen puolella sen saanti kesti 4-6 viikkoa. Anomus meni Ilmailulaitoksen kautta lausuntokierroksille Sisäasiainministeriön eri osastoihin ja se kesti!

JPG, 899x591, 300 dpi

Viron puolella luvan saanti vaati vain puhelinsoiton, mutta taisin kyllä faksata kopion ensimmäisestä Suomen anomuksestani Estonian Civil Aviation Administratioon. Thomas Madisson Viron ilmailuviraston lentoturvallisuuspuolelta hoiti esivalmistelut todella hyvin. Thomas, joka puhuu suomea erittäin hyvin, lupasi järjestää viranomaiset ja pallon kuljetuskaluston laskupaikalle. Kerran, kun olimme jo maastossa etsimässä lähtöpaikkaa, hän peruutti yhden matkansa Tartoon meidän takiamme ja ryhtyi valmistelemaan tuloamme. Lento peruuntui silloin epäsopivien tuulien takia.

Mikään yksittäinen lentoni ei ole vaatinut niin paljon esivalmisteluja kuin tämä. Jo sopivan lentopäivän löytäminen oli hankalaa. Ensinnäkin luvan saanti kesti pitkään. Toiseksi työ-esteet ja Timon loukkaantuminen korismatsissa karsi pois monta hyvää lentopäivää. Kolmanneksi vaara-alueet rannikon edustalla Karjaan ja Helsingin välillä olivat arkisin melkein joka kerta aktiivisia kun suunnitelimme lentoa. Ja neljänneksi ennen kaikkea vaikeudet sopivan lentokelin löytämisessä. Tarvittiin vähintään noin 15 solmua puhaltava luoteen ja koillisen välinen tuuli.

Muistilista tukena

Lennon esivalmistelujen myötä syntyi kuusisivuinen muistio. Lentopäivänä olimme jo versiossa 2.3. Siinä oli mm. taulukko siitä, montako kaasupulloa tarvitaan milläkin tuulennopeudella, tarkistuslista lentosuunnitelman teosta, Viron ilmatilan taajuudet, valmiiksi kirjoitettu lehdistötiedote, yhteystiedot meripelastuskeskukseen - Thomas Madissoniin - Viron rajavartiolaitokseen - Tallinnan meteoon - huolitsija-toimistoon - lehtien toimittajiin ja moneen muuhun paikkaan. Ja sitten muistiossa oli tarkistuslistaja vastuunjako lentoa edeltävän päivän ja varsinaisen lentopäivän tehtävistä sekä lista mukaan otettavasta varustuksesta.

Lento Suomenlahden yli

Perjantaina 18. päivä huhtikuuta vuonna 1997 ennusti meteo sopivaa ylityskeliä lauantaiksi. Kun lauantaiaamuna kokoonnuimme Helsingissä lentoa varten lupasivat ennusteet kuitenkin pohjoistuulien heikentyvän. Koska sunnuntaiksi ennustettiin lumipyryä etelässä heti aamulla ja alle 10 solmun tuulia, emme edes harkinneet lentää silloin.

JPG, 894x591, 300 dpi

Sunnuntaiaamuna katselin sattumalta ulos ikkunasta vähän ennen kello kahdeksaa ja huomasin kelin olevan selkeä sekä puiden heiluvan tuulen tahdittamana. Niinpä hälytin miehistön liikkeelle. Kokoonnuimme Helsingissä, mistä toisen kerran soitin meteoon tiedustellakseni tuuliennusteita. Lähetin myös lehdistötiedotteen sähköpostilla ja faksilla. Kävimme läpi lähes valmiiksi pakatun kaluston ja lähdimme Helsingin länsisatamaan suorittamaan passi- ja tullimuodollisuuksia. Sitten soitin Helsinki-Vantaalle ja tein lentosuunnitelmani.

Kävimme vielä työpaikalla missä faksasimme vakuutusilmoituksen ja general declarationin koska lento vihdoin tuntui varmistuvan. Tämän jälkeen lähdimme muun miehistön kanssa etsimään lähtöpaikkaa Sipoosta. Tuulen suunta oli noin 15 astetta, joten ajattelimme voivamme lentää Östersundomista Tallinnaan ohittamalla Isosaaren rajoitusalueen sen itäpuolelta.

Löysimme sopivan lähtöpaikan rantaniityltä ja soitimme vielä kerran meteoon. Oma luotaus vappupallolla vahvisti hetkemme tulleen. Nyt ei enää ollut mitään, joka estäisi lähdön. Maamiehistömme Pentti Hyvärinen brieffattiin koska hänen piti Suomesta käsin seurata lentoamme lahden yli. Soitimme vielä meripelastuskeskukseen ja Thomasin hakulaitteelle ja ryhdyimme täyttämään palloamme.

GPS pois pelistä

Tuuli oli lähtöhetkellä kello 12.30 voimakkaan puuskainen keskinopeuden ollessa noin 18 solmua. Keskipäivä oli jo ohitettu, joten termiikit saattaisivat ravisuttaa alkumatkaamme ennenkuin pääsisimme tasalämpöisen meren yläpuolelle.

GPS:n antenni vaurioitui pallon täyttötohinassa. Kaiken lisäksi ilmailuradiokaan ei heti löytynyt kaiken tavaran seasta, joten harkitsimme jopa lennon keskeyttämistä ja laskeutumista jollekin luodolle. Minulla oli pienoinen aavistus siitä miltä Andresta tuntui kun hän lähti omalle retkelleen kohti pohjoisnapaa 100 vuotta aikaisemmin.

JPG, 704x471, 300 dpi

Radio kuitenkin löytyi ja lensimme alkumatkan noin 50-100 m korkeudella. Siinä tuntui vetävän parhaiten ja lentosuunta oli 10 astetta suoraan kohti Tallinnaa. 1 x 1.2 metrinen korimme oli aika tiivisti pakattu kuudella 30 kg kaasupullolla ja kahdella isolla kassilla, joten tunnelma oli jokseenkin ahdas. Meri näkyi heti avoimena edessämme, ainoastaan sisävesistö oli jään peitossa.

Isosaaren rajoitusalue ohitettiin suunnitelmallisesti sen itäpuolelta. Lensimme sokkona ilman GPS:ää ensimmäiset parikymmentä kilometriä ennen kuin Viron maamerkit rupesivat näkymään kiikarilla. Menosuunnalla meressä kirkkaasti peilautuva aurinkokatu lämmitti mieltämme, vaikka tiesimme, että itse vesielementti tähän vuodenaikaan olisi epämiellyttävämpi tuttavuus.

JPG, 704x427, 300 dpi

Hämmästeltävää laivaväelle

Lähempänä puoltaväliä tutustuimme muutamaan öljytankkeriin. Puolenmatkan paikkeilla oli myös aikaa syödä eväitä ja nauttia aavan meren huikean orvosta näkymästä. Keskellä lahtea jouduimme myös eräänlaiseen blackoutiin, koska radioviestit eivät enää kantaneet perille. Jokunen pienkone välitti viestimme ja kuulimme myös lennonjohdon kysyvän Finnairin koneelta näkyikö palloamme merellä. Saattovenettä meillä ei ollut. Turvallisuusvarusteina oli Liukon pelastautumispuvut ja kolme hätärakettia. Käytetyt pullot olisivat toimineet kellukkeina jos olisimme joutuneet merihätään.

Lähempänä Viron uloimpia saaria tuuli tyyntyi uhkaavasti arviolta noin 5 solmuun samalla kun sen suunta muuttui pohjoisen kautta 340 asteeseen. Eli suunnanmuutos oli noin 35°. Kävi mielessä kääntyisikö tuuli jo nyt länteen eikä vasta myöhemmin illalla kuten meteo oli ennustanut. Sillä hetkellä olimme käyttäneet 3 kaasupulloa, joten arvioimme että jäljellä olevat 3 pulloa kuitenkin riittäisivät hyvin viimeiset 20-30 km Viron rannikolle.

JPG, 704x465, 300 dpi

Matka jatkui nyt Prangli-saaren itäpuolelle selvästi Tallinnasta itään. Koska tuuli lähes aina kääntyy pohjoisen jälkeen länteen, on otollisinta ylittää Suomenlahti pohjoisen ja koillisen välisellä tuulella. Lentopäivänä tapahtunut 35-40° suunnanmuutos olisi ollut kohtalokas jos tuulen perussuunta olisi ollut luode. Pietari olisi ollut vähän turhan kaukana!

Radioyhteys Tallinnan Ülemisten lentokentälle toimi hyvin ja juttelimme myös Thomasin kanssa, jolloin saimme välitettyä tiedon mahdollisesta laskualueestamme. Lähempänä rannikkoa merituuli avusti matkantekoa ja lähestyimme laskupaikkaa noin 10 solmun vauhdilla.

JPG, 704x466, 300 dpi

Passienleimaus pellolla

Laskeuduimme kello 16.09 Tallinna-Narvatien pohjoispuolelle Jõelähtmen kuntaan Kostiveren kylän läheisyyteen. Siellä pellolla meillä oli vastaanottokomitea vastassa. Thomas oli hienosti järjestänyt passintarkastajan, tulli-virkailijan ja venäläisen pallopilotin hakuautoineen paikalle.

Pellolla sitten passimme leimattiin isolla leimakoneella. Huvittava näky. Kalustomme vietiin hämärän tuntuiseen varastopaikkaan odottamaan rahtikuljetusta Suomeen ja meidät kuljetettiin molemminpuoleisten kiitospuheitten jälkeen satamaan.

JPG, 704x491, 300 dpi

Ja koko ajan soittivat lehtien toimittajat kännykkäämme, jolloin lähinnä Timo ehti antaa haastatteluja sekä lehdille että televisioon. Ehdimme täpärästi Georg Otsiin, joka lähti kello 18.30 kohti Suomea. Laiva saapui 22.00 länsisatamaan, jossa Ilta-sanomien toimittajat jo odottivat "sankarien" kotiintuloa. Pallokalusto seurasi rahdilla Suomeen neljä päivää myöhemmin. Ilmailuhistorian ensimmäinen Suomenlahdenylitys kuumailmapallolla jäi pysyvästi mieliimme.

JPG, 384x865, 144 dpi

Lennon tiedot

Yksityiskohdat lennosta on tallennettu Pallonetin arkistoon merkittävistä lennoista.
» Lennon tiedot