Graf Zeppelin Helsingin yllä

"Helsinki näkee pian kulkuneuvojen viimeisen ihmeen. Joka pari vuosikymmentä sitten olisi sanonut, että tänne tullaan Saksasta lentäen muutamassa tunnissa, että matka Atlantin yli tehdään puolessatoista vuorokaudessa, sitä olisi varmasti pidetty sekapäisenä. Entäs nyt? Ihmisälyllä ei näytä olevan rajoja, ja kehitys tapahtuu huimaavalla nopeudella!"

Jopa 80 000 seurasi ilmalaivan laskeutumisyritystä Viikissä

Lainaus oli mainoksesta, jossa toivotettiin ilmalaiva Graf Zeppelin tervetulleeksi Helsinkiin 24.9.1930. Tieto vierailusta oli lisännyt kiinnostusta ilmalaivan matkojen seuraamiseen, ja kaksi viikkoa ennen Helsingin-matkaa raportoitiin myös zeppeliinin viimeisestä Moskovan-matkasta.

Graf Zeppelinin (LZ-127, rekisteri D-LZ127) "kotisatama" oli Etelä-Saksan Friedrichshafenissa Konstanzjärven rannalla, paikalla, jossa omalaatuinen kreivi Zeppelin oli aloittanut ilmalaivakokeensa 1900-luvun alussa. Zeppeliinien isänmaallinen keksijä toivoi laitteen kehittyvän sotavälineenä, mutta ensimmäinen maailmansota osoitti jättipallojen olevan liian helppoja maaleja lentokoneille.

Graf Zeppelin kiersi maailmaa

Kreivin työtä jatkanut Hugo Eckener kehitti ilmalaivoja rauhan ja siviililiikenteen palvelukseen, ja olikin vuotta aiemmin osoittanut sen kyvyt lentämällä ilmalaiva Graf Zeppelinillä maapallon ympäri. Tätä samaa ilmalaivaa lensi nyt kapteeni Flemming. Ilmalaivan moottorit valmistaneen Mayback-yhtymän johtaja Bernhardt oli myös mukana Helsingin-lennolla.

Helsinkiin saapumista varten oli vastaanottokomitea, jossa olivat mm. kaupunginjohtaja Arthur Castrén, kulkulaitosministeri Salovius, ilmavoimien majuri Warén sekä Luftschiffbau Zeppelin -yhtiön Suomen-edustaja. Komitea piti pari kokousta tutustuen laskeutumispaikkaan Viikin latokartanon pellolla. Liikennejärjestelyjä tarvittiin, sillä paikalle odotettiin jopa 80 000 katsojaa! Zeppelin-yhtiön edustaja hyväksyi 600x450 metriä suuren laskeutumispaikan.

Sopiva laskeutumispaikka löytyi Viikistä

Yli 236 metriä pitkä ja paksuimmillaan 30-metrinen Graf Zeppelin tarvitsi laajan, avoimen laskeutumispaikan ilman häiritseviä puita ja sähkölankoja. Paikka löytyi Viikistä, joskin vielä laskeutumispäivää edeltävänä iltana piti sotilaskomennuskunnan hajottaa yksi heinälato pellon laidalta. Paikalle ajettiin soraa, ja rakennettiin katsomo 300 kutsuvieraalle.

Kaartin ja laivaston soittokunnat tulisivat myös pellolle. Palokunta toi paikalle 3800 litran tynnyrin ja parisataa metriä letkua aluksen vesitankkaukseen. Vaikka paikalle oli vapaa pääsy, pellon ojien tiedettiin hankaloittavan muun kuin kutsuvierasyleisön liikkumista. Yleisön vaadittiin olevan zeppeliinin saapuessa ehdottoman hiljaa, sillä laskeutumisohjeet annettaisiin megafonilla.

Santahaminasta, josta oli myös radioyhteys ilmalaivaan, oli komennettu 150 sotilasta auttamaan ilmalaivaa laskeutumisessa. Majuri Warén - itsekin kerran Pariisissa zeppeliinin laskua seuranneena - antoi ohjeita, miten toimia ilmalaivan pudotettua laskeutumistaljat alas. Hänen ryhmänsä tehtävänä olisi tarttua itse gondoliin ja hinata se taivaalta alas!

- Tottelette käskyjä, joita teille ilmalaivasta annetaan, ja jotka teille suomennetaan, majuri Warén neuvoi, - Voi sattua niin, että tuuli on puuskainen ja ilmalaiva hiukan kohoaa. Te pidätte kiinni, mutta samalla toinen silmä maassa. Jos nousette yli kaksi metriä, silloin laskette irti, ettette seuraa mukana taivaaseen! (Näin oli kahdelle avustajalle Saksassa käynyt kerran kohtalokkain seurauksin.) Warén myös varoitti joutumasta paniikkiin, vaikka laiva miesten yllä olisikin iso ja näyttäisi pian murskaavan heidät alleen.

Kukkia konsulin rouvalle

Keskiviikkona 24.9. radioviestit seurasivat Graf Zeppelinin lähestymistä. Latvian Riian yllä se pudotti 80 kg postia kello 10 aikaan. Tallinnan se ylitti 12.55 jättäen sinnekin 12 kiloa. Tuskin tieto Tallinnan ylityksestä oli tullut, kun ensimmäiset tarkkailijat Särkän saarella näkivät lentävän sikarinmuotoisen esineen lähestyvän taivaanrannasta. Höyrylaivat huudattivat sireeneitään tervehdykseksi.

Majesteetillisen hitaasti ilmalaiva soljui Kaivopuiston yläpuolelle Graf Zeppelin -nimen ja ikkunoiden erottuessa selvästi. Ihmiset riensivät pihoille huiskuttamaan. Moottorien kumeaa jyrinää ihmeteltiin. Tuomiokirkon portailla hatut nousivat päistä ja nenäliinat liehuivat. Pari uskaliasta poikaa Eläintarhassa kiipesi vaahteranlatvaan katsomaan.

Graf Zeppelin lensi Rautatientorin yli, kiersi Siltasaaren, tipautti Töölössä Annankatu 32:n pihaan Saksan konsulin rouvalle osoitetun kukkapaketin ja suklaata suunnaten sitten pohjoiseen aina Tapanilaan asti kääntyen Sanduddin tapettitehtaan yllä kohti Viikissä varattua laskeutumispaikkaa.

Laskeutuminen epäonnistuu

Kello 13.45 alus pudotti Viikin yllä laskeutumisköyden. Yhtäkkiä tuuli tarttui Zeppeliniin vieden sen pian läheisen metsänreunan taakse. Puoli tuntia myöhemmin ilmalaiva ilmoitti radioteitse Santahaminaan: "Sääolosuhteet ovat epäedulliset - ilmalaiva ei voi laskeutua!" Näin siitä huolimatta, että aluksen 15 matkustajasta kolmen oli ollut määrä jäädä Helsinkiin.

Postisäkki piti kuitenkin toimittaa sovittuun paikkaan, ja Graf Zeppelin sai taistella puuskittaista sivutuulta vastaan useita kertoja, ennen kun se taas oli lasketulla paikalla Viikin pelloilla odottaneen monituhatpäisen yleisön yllä. Vasta 14.50 Zeppelin sai pudotetuksi 19-kiloisen postisäkkinsä alas. Hieman laskeuduttua alukseen saatiin köydellä hilattua myös suomalainen postisäkki (58,8 kg lähtevää postia). Sitten alus jo ottikin korkeutta ja kääntyi Vanhankaupunginlahdelle jatkaen sitten Toukolan, Pasilan ja Munkkiniemen ylitse kohti Tukholmaa.

Liikenne Viikkiin Zeppeliniä katsomaan oli melkoista. Paikalla olleen yleisön määrää ei kyetty lainkaan arvioimaan. Bussien kulun helpottamiseksi oli Pukinmäen rautatien alikulkua syvennetty ja Oulunkylän "ryssänsiltaa" Vantaanjoen yli oli vahvistettu kestämään Zeppeliniä seuraamaan tulevaa liikennettä. Graf Zeppelinin uhriksi lienee luettava myös se viisivuotias poika, joka Mäkelänkatu 6:n kohdalla jäi auton alle ilmalaivaa katsellessaan.

Reittiliikennettäkin suunniteltiin

Vähältä piti, ettei ilmalaivaliikenne yleistynyt meilläkin. Zeppelin-yhtiö neuvotteli Tukholman-liikenteen aloittamisesta jo 1919, mutta ensimmäisen maailmansodan liittoutuneet voittajat mitätöivät sodan hävinneen Saksan solmimat ilmailusopimukset.

Latvian Riikaan rakennettiin neljä valtavaa ilmalaivasuojaa, jotka nykyisin toimivat kaupungin kauppahallina. Ilmalaivojen aika oli kuitenkin ratkaisevasti ohi, kun Hindenburg-zeppeliini räjähti Lakehurstin kentällä Yhdysvalloissa 1937. Mainetta niittänyt Graf Zeppelin lensi viimeisen lentonsa 8.5.1937, ja hyvin palvellut alus romutettiin 1940 sotateollisuuden metallitarpeisiin.

Graf Zeppelin muistettaneen myös Suomen-vierailun kunniaksi painetusta postimerkistä, josta virhepainantansa (osaan merkeistä vuosiluvuksi painettiin 1830) vuoksi tuli keräilyharvinaisuus.

Vierailusta Ylen Elävässä arkistossa

Yleisradion Elävässä arkistossa on nähtävillä kuvaa, kun zeppeliini purjehtii Helsingin yläpuolella.
» Katso video